torstai 26. tammikuuta 2017

Olet ajatustesi näköinen

Puolusta aina niitä, jotka sitä tarvitsevat. Myös itseäsi.
Pidä se, mitä lupaat. Älä siis lupaa liikoja.
Ota itsellesi oma tila. Sano, että minä alan tästä, minulla on rajat.
Kun joku pettää sinut, huuda niin kovaa kuin jaksat. Sitten anna anteeksi.
Sano ääneen, jos rakastat. Sano ääneen, jos et rakasta.
Katkeraksi älä rupea. Huumorintajuiseksi rupea, se helpottaa asioita.
Tunnista omat ihmisesi ja pidä heistä kiinni.
Älä taistele umpimähkään. Oikeiden asioiden puolesta taistele.
Matkusta. Kiinnitä huomiota, kenelle lähetät postikortin.
Tarkista suunta aina välillä. Ei ole heikkoutta pyytää apua tai kääntyä ympäri.
Opettele näkemään ja tunnistamaan pyhä, mitä ikinä se sinulle tarkoittaakaan.
Istu kuolinvuoteella. Pidä kädestä, laula, suukota.
Elämä ei murra väärällä hetkellä. Oikealla hetkellä murtaa.
Älä pelkää, älä elämää, älä kuolemaa. Elämätöntä elämää pelkää vähän.

Elämä on pitkä, siihen mahtuu kaikenlaista. 
Mutta tapahtui mitä hyvänsä, sinä olet ajatustesi näköinen.


perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyviä pyhiä!




Puhuin muutama päivä sitten teologitoverini kanssa siitä, miten joulu tuottaa ihmisille varmaan  enemmän haikeutta kuin iloa. Marraskuusta alkaen joka paikassa kuulee joko ahdistavan iloisia joulurallatuksia tai sitten niitä pateettisia joululauluja, jotka saavat muistamaan kaikki vähänkin tutut kuolleet ja vielä omankin kuolevaisuuden kaupan päälle. Ja voi, mikä stressi tulee, kun yrittää miettiä, mitä aattona tekee ja kenen kanssa! Sitten on toki helpompaa, jos suvulla on vankkumattomat jouluperinteet. Mutta entäpä, kun joku sukulaisista kuolee ja piparintuoksuisessa olohuoneessa onkin yllättäen tyhjä nojatuoli, joka huutaa kuolleen läheisen nimeä. 

Kaikesta huolimatta (tai ehkä juuri kaikkien näiden suurten tunteiden takia) minä rakastan joulua. Olen aina rakastanut. Tämä on 28. joulu, jonka vietän isovanhempieni kotona. Enää täällä ei ole isoäitiä. Täällä on sokeutunut isoisäni, joka vielä viime jouluna näki ja koristeli kotinsa lattiasta kattoon. Enää hän ei paista kinkkua eikä laita tähteä kuusenlatvaan. 

Mutta me teimme joulun yhdessä. Koska yhdessä olo on se, mistä joulumieli tulee. Muutos on elämässä väistämätöntä, mutta niin on myös se, että uusi tulee tilalle. Paappa on halunnut koristella kuusen yksin kuusikymmentä vuotta, kukaan muu ei ole saanut siihen koskea. Tänä jouluna minä sain koristella sen ja paappa istui vieressä ja kuunteli joululauluja. Perinteet siirtyvät, ja siinä on jotakin todella lohdullista.

Enää en voi antaa isoäidille joululahjaksi villasukkia tai kaunista sokeriastiaa, johon hän ei halunnut isoisän koskevan, ettei se vain putoaisi. Mutta vietin pitkän ajan valitessani mamman haudalle kynttilää. Samalla asialla kaupassa olivat myös kaksi vanhempaa miestä, jotka olivat tulleet valitsemaan kynttilöitä edesmenneille puolisoilleen. Tuli lämmin olo siitä, että he olivat lähteneet yhdessä kauppaan. Ehkä he huomenna myös yhdessä käyvät viemässä kynttilät läheistensä haudoille.

Niin, läheiset tekevät joulun. Kristuksen syntymän muistaminen tekee joulun. Loma arkisista askareista tekee joulun. Jouluna saa pysähtyä luvan kanssa joko iloitsemaan Kilisee, kilisee kulkuset - hengessä tai sitten hiljentymään kuin Varpunen jouluaamuna. Ehkä se joulumieli tulee juuri siitä, että pystyy itse vaikuttamaan siihen, millaisen joulun viettää? 

Isoisäni äiti kuoli joulun alla vuonna 1950. Isoisäni oli pilkkomassa halkoja, kun kotiin tuotiin suruviesti. Isoisä sanoi minulle joskus, että hän muistaa sen kuin eilisen päivän - sen tunteen, kun joulujuhla vaihtuikin hautajaisten suunnitteluun. Tässä valossa en ihmettele yhtään, että isoisälle on tärkeää, että jouluna ollaan yhdessä.

Joulut ovat kerrostumia. Muistoja, kaipausta, iloa. Valoa sinun joulunaikaasi!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Hajanaista jouluhöpötystä


Miten joulukuu onkin aina kaikista kiireisin kuukausi? Vaikka juuri silloin, vuoden pimeimpänä aikana, kroppa ja mieli kaipaisivat ennen kaikkea lepoa ja rauhoittumista?

Minun joulukuuni on täyttynyt koulujutuista. Olen lukenut kandiani varten ja kirjoittanutkin sitä jo vähän. Nyt taidan jättää kandin pienelle joululomalle ja ruveta kertaamaan latinaa välitenttiä varten. Englanti loppuu ensi viikolla ja eilen loppui Uuden testamentin eksegetiikan aineopintokurssi. Opintojen puolesta alkaa syyslukukausi olla siis jo melkein voitettu. Ja näin ollen myös yliopisto puolivälissä! Jos siis ajatellaan, että valmistun viidessä vuodessa...


Olen mä onneksi tehnyt viime aikoina muutakin kuin koulujuttuja. Olen askarrellut joulukortteja, neulonut ja nähnyt paljon ystäviä. Ensimmäisenä adventtina olin ystäväni luona Turussa. Kävimme jumalanpalveluksessa tuomiokirkossa, joulutorilla ja joulunavajaisissa sekä katsomassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan. Se on ihana! Harry Potterin maailma saa minut aina niin hyvälle tuulelle.


Toisena adventtiviikonloppuna juhlittiin vaasalaisen ystäväni syntymäpäiviä ja lähihoitajaksi valmistumista. Kävimme Antti Tuiskun keikalla. Oli ihan hurjan hauskaa :D. Pakko oli vain tanssia koko puolitoistatuntinen. Vitsi, mikä energia Antilla!


Mun oma energia on ollut aika hukassa viime aikoina, mutta niin se on aina näin pimeään aikaan. Onneks mulla on katossa maailman kirkkain ja kimaltelevin lamppu, niin ei ainakaan tekovalonpuutteesta voi kaamosmelankoliaa syyttää :D.


Itsenäisyyspäivän vietin isoisän luona. Ripustimme jouluvalot. Kyllä sokeakin voi kaikenlaista tehdä, jos vain haluaa ja jos joku auttaa! Paappa itsekin sanoi, että tämä on hyvää terapiaa. Ja kyllähän joulutunnelma tulee paljolti juuri yhdessä valmistelusta ja puuhailusta. Mutta totta kai on äärettömän surullista, ettei paappa itse voi kauniita valojaan nähdä. Kolme päivää ennen joulua menen taas hänen luokseen ja silloin koristelemme kuusen. 


Lahjoja minulla on vielä pari hankkimatta tai tekemättä. Olen löytänyt tänä vuonna kierrätettynä muutaman tosi kivan lahjan, esimerkiksi kummitytölleni huopikkaat ja ystävilleni kirjoja divarista. 

Minulla on tänä vuonna kolmet pikkujoulut: vaasalaisten ystävien kanssa neulottiin, teologiystävien kanssa tehtiin pipareita ja ensi viikolla on pikkujoulut kolmannen kaveriporukan kanssa. Siellä katsotaan Love actually, mun suosikkijoululeffa. Hauska idea muuten pikkujouluihin: jokainen tuo kirjahyllystään kirjan, jota ei itse enää lue. Ja näin jokainen saa uutta lomalukemista! 

No tulipa jouluhöpötystä :D. Käsi ylös, kuinka moni sai näppylöitä?

perjantai 28. lokakuuta 2016

Sukupolvisukat



En usko, että isoäidillä jäi elämässään paljon kesken, mutta jotain kuitenkin: sukanvarret.

Äiti löysi ne mamman käsityökorista ja keksi, että voisimme neuloa ne loppuun. Niin niistä tuli sukupolvisukat - äiti neuloi harmaan osan ja minä vaaleanpunaisen. On hauskaa nähdä, miten erilaisia meidän käsialat on. Ja tuntuu lämpöiseltä ajatella, että nämä keskenjääneet sukat valmistuivat ja että näissä on nyt meidän kaikkien kolmen kädenjälki. Ja neulominen toimii ainakin mulle niin hyvänä sielunhoitona ja surutyönä! 


Huomenna täytän 28 vuotta. Mulla ei ole varsinaiselle juhlapäivälle mitään erityisempiä suunnitelmia, vietän sen täällä maalla isoisää hoitamassa. Mutta maanantaina on halloween-sitsit, joten ehkä se lasketaan juhlimiseksi. Tympeää, että oon syntynyt vuoden pimeimpään aikaan, ei silloin tee mieli järjestää juhlia :D. Nytkin sataa kaatamalla vettä. 

Eikä muuten varmaan tarvitse edes sanoa, että mulla ei vieläkään ole mitään ideaa halloween-asuksi.

Nyt menen keittämään päiväkahvit ja neulomaan isoisälle säärystimiä isänpäivälahjaksi. Voiko lokakuussa oikeasti tehdä muuta kuin neuloa? No, oon mä vähän kandianikin pohtinut. Ja haravoinut.

torstai 20. lokakuuta 2016

Marianne-sukat



Vielä on yksi matkapostaus tuloillaan, mutta sitä ennen vähän villasukkia!

Marianne-sukista piti tulla lahja, mutta näissä on muutama typerä virhe (kuten esimerkiksi hiukan eripituiset varret...), niin en kehtaa antaa näitä kenellekään. Lisäksi näistä tuli sen verran pienet, että omaan kolmekutoseen jalkaan taitavat jäädä. Ehkä tässä on mun joulusukat? Voin hyvin kuvitella täydellisen joulupäivän: itseni sohvalla nämä ja joululahjapyjama päällä ja kädessä uusin Harry Potter. (Kyllä, aion pysyä lujana ja lukea sen vasta joululomalla!)


Nyt en malta kirjoittaa yhtään enempää: Elina Pitkäkankaan esikoisromaani Kuura on mulla viimeistä 30 sivua vaille luettuna, ja mun on pakko päästä lukemaan se loppuun :D. Koukuttava kirja! Ja mikä sopisi paremmin lähestyvään halloweeniin kuin jännittävä ihmissusitarina?


Hyvää viikonloppua! Minä painun Kuurankerolle ja ehkä sen jälkeen suunnittelemaan halloween-asuani... Ajattelin pitkästä aikaa juhlia sitä päivää! Onko teillä juhlia tiedossa?

torstai 29. syyskuuta 2016

Széchenyi-kylpylä


Lempipaikkani Budapestissa pääsee oikeuksiinsa varmasti paremmin kuvissa kuin sanoissa, mutta kirjoitan silti muutaman sanan.

Széchenyi-terveyskylpylä rakennettiin vuosina 1909-1913. Kylpylässä on sisä- ja ulkoaltaita (yhteensä 18 allasta), erilaisia saunoja sekä spa-palveluita, esimerkiksi hierontaa. Uutuutena löytyi olutkylpy, jota en kuitenkaan käynyt kokeilemassa :D. Kaikkea muuta kyllä kokeilin, kylmävesialtaasta aina höyrysaunaan. Suosikkini on ulkona oleva lämminvesiallas, jossa veden lämpötila on talvellakin 38 astetta. Seuraava Széchenyi-vierailu voisikin olla talviaikaan! Ja ehkä lauantai-iltana, jolloin kylpylässä järjestetään kuulemma suhteellisen överi allasdisco.

Harmi, ettei minulla ole kuvia sisätiloista, koska nekin ovat upeat, paitsi tietenkin jos uusbarokki sattuu silmiin. Vietimme kylpylässä viisi tuntia. Päivälippu maksaa 4700 forinttia eli noin viisitoista euroa. Todellakin sen arvoinen kokemus! 






Ah, onpa mahtavaa katsella näitä kuvia syyssateisessa Helsingissä...